X-41 OD -juna kulkee läheltä, ehtivätkö finskit mukaan?

X-41:sten rintamalta on alkanut tihkua mielenkiintoisia uutisia. Tallinnassa jo majailevien kolmen veneen jatkoksi on tulossa kolme uutta pulkkaa ensi kesäksi. Kaksi suomalaisvenettä ovat majoittumassa lahden toiselle puolelle Helsinkiin ja samalle akselille olisi tulossa lähialueelta vielä pari pulkkaa jatkoksi.

Kriittisen massan ylityttyä ovat X:n diilerit innostuneet laajentamaan Tallinnan viikkokisoja koko kauden ja Itämeren kattavaksi kiertueeksi. Suunnitelmissa on toukokuussa harjoittelua ja kisoja akselilla Tallinna-Helsinki. Kesäkuussa sirkus matkustaisi Pärnun ja Klaipedan kautta kohti Kieler Wochen yhteydessä purjehdittavia EM-kisoja. Kisoista ennättäisi vielä Runtin starttiin, jonka jälkeen kilpailutoimintaa on luvassa Suomen, Eestin ja pohjoismaiden mestaruuskisojen muodossa Suomenlahden molemmin puolin.

Luokka vaikuttaa loistavalta mahdollisuudelta purjehtia isoa yksityyppikölivenettä kotivesillä ja valmistautua näin kovempiin koitoksiin maailmalla. Parhaat virolaiset olivat aivan kärkivauhdissa Köpiksen Gold Cupissa, jossa veneet pullistelivat pro-purjehtijoista (mm. Bertrand Pacé, Björn Hansen, Flavini). http://www.x-yachts.com/seeems/70367

Samat veneet suunnannevat loppukaudesta Copa del Ray:n kautta Italiassa syyskuussa pidettäviin MM-kisoihin.

Tuntuu siltä kuin eteläisessä naapurissa oltaisiin oivallettu isompienkin veneiden kohdalla kilpapurjehduksen todellinen olemus. On toki aivan toisella tapaa kehittävää purjehtia kausi rinta rinnan sisarveneiden kanssa kun tutustua kilpakumppaneihinsa vain pokaaleja pokatessa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan löytyykö koto-Suomesta lisää haasteeseen valmiita venekuntia.

Tulevaa kautta suunnitellessa

Veneet, purjeet ja erityisesti ukot täytyy tilata ensi kesäksi näinä viikkoina. Omissa suunnitelmissa LauraX -projektin jatkaminen on ollut päällimmäisenä mielessä. Kansainvälisellä luokkaliitolla on ollut vaikeuksia saada yhteisymmärrystä ensi kesän arvokisojen pitopaikoista, viime viikonloppuna kansallisten luokkaliittojen takaraja antaa vastauksensa tähän ja muihin luokkaa koskeviin kysymyksiin.

Suomalaisveneet kärjessä Köpiksen Gold Cupissa

Edellisessä email-äänestyksessä päädyttiin jo varsin selkein numeroin kannattamaan Kielin MM-kisaisännyyttä mutta joidenkin kansallisten liittojen (ilmeisesti italianot joilla noin 50 venettä) pyynnöstä äänestys otettiin uusiksi. Tällä hetkellä siis istutaan tilanteessa jossa olisi mukava tilata purjeet kausialennuksella tulevalle kaudelle, sopia teamin kanssa ollaanko menossa mukaan ja kuka tulee ym. Pidemmällä aikavälillä miettiä jatketaanko X-35:en kanssa vai mietitäänkö muita haasteita. Mutta kun ei ole edes päätöstä kisojen pitopaikoista tulevalle kaudelle, puhumattakaan seuraavasta. Farreissa on otettu tavaksi pyörittää MM-kisoja eri mantereiden välillä ja päätös mantereista tehdään useammaksi vuodeksi eteenpäin. Tilanne on mainio koska se mahdollistaa teamin tekemisten suunnittelun useamman vuoden jänteellä. Luokissa on nykyisellään myös varsin tiukat purjeiden hankintarajoitukset (X-35:ssa neljä per kausi) niin koko verhomallistoa ei yhdessä kaudessa uudista.

Tarkastellessani X-35:en luokkasääntöjä ensimmäistä kertaa arvasin mitä tuleman pitää, sen verran reikäisiltä ne yksinkertaisesti näyttivät. Ihmettelin jo tuolloin miten X-Yachts vaaransi erittäin hyvän veneen kilpailutoiminnan niin väljillä luokkasäännöillä. Oli vain ajan kysymys milloin fanaattisesti purjehdukseen ja veneen virittelyyn suhtautuvat italialaiset alkaisivat näitä väljyyksiä käyttää hyväkseen. X-Yachts vaihtoi itse mastontoimittajaa varsin aikaisessa vaiheessa tuotantoa, putkien pitäisi olla varsin samanlaisia mutta ainahan niissä on eroja. Molempia saa siis käyttää kisoissa. Huhuja on myös liikkunut umpeen paklatuista läpivienneistä, runkojen ja profiilien hienosäädöstä väljän luokkasäännön sisällä. Nyt kun tätä sotkua katsoo niin voi vain sanoa että tämähän arvattiin.

X-Yachtsilla olisi ollut 35:en kohdalla mahdollisuus saattaa luokkasäännöt oikeille raiteilleen heti alusta pitäen. Sääntöjen tilaaminen joltakin yksityyppiluokkien hallinnoimiseen perehtyneeltä yhtiöltä ei varmasti olisi ollut ylitsepääsemätön kustannus. Tai miksei vaikka ihan perinteisellä copypastella soveltaen jenkkien hyvin toimivien yksityyppiluokkien sääntöjä? Aivan samanlaisten ongelmien parissa on painittu esimerkitsi J-veneiden kanssa, jossa ensin on modifioitu veneitä ja sitten taas kielletty modifikaatiot. Osa veneistä on muutettu takaisin uusiin sääntöihin meneviksi, osa on jäänyt harmaalle vyöhykkeelle isoihin kisoihin kelpaamattomiksi.

Kolmevitosten päätöksiä odotellessa on keskusteluissa pyörinyt kokoajan myös isosisko X-41:en. Vene on X-Yachts:in uusin viritys racer/cruiser yksityypiksi. Isompana, helpommin purjehdittavana, (ilmeisesti) paremmin mittasääntöihin mittaavana ja jollain tapaa seksikkäämpänä se on saavuttamassa lämpenevää kiinnostusta myös Suomenlahdella. Toistaiseksi pääosin kuitenkin eteläpuolella, Tallinnassa olevien kolmen veneen jatkoksi on tilattu kolme uutta ensi kesäksi. Helsingissä tulisi huhujen mukaan majaansa pitämään kolme venettä ja Riikaan olisi tulossa myös yksi. Ruotsalaisten voisi usko myös liittyvän tähän kelkkaan. Vaikka muutama projekti jäisi toteutumatta niin kriittinen massa toimivan rata-/avomeriyksityyppiluokan syntyyn on olemassa. Näillä veneillä pääsisi siis Suursaarta ja Gotlantia kiertämään scratchinä ja jossain soveltuvassa tasoitussäännössäkin saattaisi vielä pärjätä päälle.

Suomen, Baltian ja Ruotsin diilerit virittelevät näille veneille omaa kisasarjaansa idealla yksi regatta per maa. Varsin toimivalta tuntuva idea kun veneet esim. ennen runttia ajaisivat kisan Ruotsissa, heinä-elokuussa Hangossa ja Tallinnassa, ja vielä päälle mahdollisesti Riikassa.

Monelle teamille jo tällainen toiminta olisi aivan riittävää ja niille jotka haluavat lähteä tavoittelemaan arvokisamenestystä toimivat kisat kotikonnuilla antavat loistavan lähtökohdan.

Mutta kiirettä pitää näidenkin kanssa. Veneitä ei saa kuitenkaan heti ja ne purjeet sekä ukot pitäisi bookata. Myös 41:sissä odotellaan uutisia MM-kisojen pitopaikasta sekä muista isoista kansainvälisistä regatoista. Toivottavasti X-yachts osaa ottaa tässä asiassa opikseen.

Tasoituskilpailu, kilpapurjehduksen irvikuva

Kävimme ulkoiluttamassa LauraX:ää kauden viimeisessä kilpailussa. Kun kaikki muut purjehduskiireet ovat porukalta ohi, niin jalkeille oli saatu 7/8 osaltaan Köpiksen Gold Cupin miehistö.

Tasoitussäännöillä kilpailu asettuu omassa arvoasteikossani täysin paarialuokkaan. Aikani kilpailunjärjestäjien toimittamalla kalustolla kilpailtuani tiedän kuinka paljon eroja venevauhtiin tulee samanlaisiksi rakennettujen veneidenkin välille pienistä eroista rungoissa, köleissä, peräsimissä, mastoissa (ja niiden trimmeissä erityisesti), purjeissa (aivan samasta pakasta otettujenkin), pohjan kunnoissa ym., tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta että erilaisten veneiden välistä suoritusta voitaisiin arvottaa tasoitusluvun avulla. Tiukassa yksityyppifleetissä ykkösen ja kympin välinen ero tulee usein ihan ensimmäisestä shiftistä, siihen ensimmäisenä ennättävä purjehtii johtoon ja karkuun, muut samalta laidalta perässä ja sitten se väärä laita. Kuka siihen sifhtiin ehättää tasoituskisoissa ensimmäisenä? Tai kilpailujen lopussahan purjehditaan aivan eri paikassa ja eri aikaan, ovatko siellä olosuhteet mitenkään vertailukelpoisia?

Mutta Suomi on pieni niin maana kuin harrastajapohjaltaan, jolloin tämän tyyppinen kisaaminen on saanut omasta mielettömyydestään huolimatta arvoaan isomman painoarvon. Valitettavasti tällainen häilyvä pohja veneiden välisen paremmuuden ratkaisuun suistaa ihmismielen epärationaaliseen ajatteluun, vika huonoon tulokseen tuntuu olevan aina jossain tasoitussäännön virheessä. Kuitenkin kun katsoo veneitä kilpailemassa, niin jokaisesta pystyy silmälläkin näkemään virheitä perusasioissa. Tuudittautumalla ”tasoitussäännön virheisiin” on niin helppo unohtaa kaikki omassa valmistautumisessa ja suorituksessa olevat virheet. Onko tosiaan niin ettei huonoilla starteilla, huonolla veneenkäsittelyllä, likaisella pohjalla, vanhoilla(ja usein myös täysin vääränlaisilla) purjeilla, vajailla miehistöpainoilla, veneen ylimääräisellä painolla, väärällä painonsijoittelulla ym. ole mitään vaikutusta suoritukseen?

Saati väärin keliin trimmatulla rikillä, huonolla ajamisella, väärillä leikkauskulmilla lenssillä, olemattomalla lenssiajamisella, missatuilla sifhteillä ja puuskilla?

Jokaiselle Suomen tasoituskilpiluissa kiertävälle tekisi hyvää käydä joskus purjehtimassa muutama kovatasoinen kansainvälinen yksityyppikisa. Hyvässä veneessä sieltä saisi loistavan esimerkin siitä kuinka paljon menestyksestä on ihan raakaa duunia kisaan venettä ja miehistöä valmistellessa. Huonossa taas näkisi miten suomalaisittain ihan hyvällä suorituksella ei kerkiä kuin parhaimmillaan puoliväliin fleettiä. Toki saman opin voisi poimia noudattamalla esimerkiksi Quantum Sailsin Wally Crossin lukuisissa julkaisuissaan antamia ohjeita kilpailuun valmistautumisesta. Sutta onhan esim. pohjan kuntoon laittaminen toki kovin vaivaloista verrattuna tasoitussäännön sadattelemiseen jokaisen kisan jälkeen, ja mitäs sitten jos liukkaasta pohjasta huolimatta tulosta ei tulisikaan…..joutuisi miettimään jopa sitä omaa kisasuoritustaan.

Kaiken edellä sanomani jälkeen ihmettelet tietenkin miksi sitten osallistuin ja miksi LauraX jonkinlaisena kansainväliseen menestykseen pyrkivänä veneenä osallistui.

Omalta kohdaltani vastaus on se että tällä kokoonpanolla Lauran purjehtiminen on jokseensakin mukavaa. Kun porukka osoittaa kiinnostusta purjehtia tähän aikaan vuodesta tällainen kisa niin siihen on myös syytä vastata olemalla mukana, olisin tuntenut rintamakarkuruutta menemällä vaikka mökille samaan aikaan. Henkilökohtaisesti on vähemmän stressaavaa purjehtia tälläistä ”puolivakavaa” kisaa kuin tiukkaa yksityyppilähtöä jossa paine menestyksestä on kokoajan päällä. Fiilis veneessä oli sellainen ”pojat päiväpurjehduksella”, vain bisset hienon päivän kunniaksi puuttuivat käsistä J

Lauran osalta vastausta pitäisi kysyä asiasta päättäviltä omistajilta, mutta heidän puolestaan uskallan arvata muutamia asioita. Osallistuminen yhteen päiväkisaan on toki helppoa kun vene on pitkän kiertueen jälkeen taas Espooseen ennen talviteloille laittoa palannut. Ja voittaahan purjehtiminen tasoituskisassakin monen muun aktiviteetin.

Täytyy heti tunnustaa että mekin sorruimme jo ennen kisaa asennoitumaan tähän tapahtumaan sen luonteen mukaisesti. Jokainen meistä varmasti tiesi, tai pelkäsi, ettei pohja ole kisakunnossa, mutta kenenkään viitseliäisyys ei riittänyt asian hoitamiseen ennen kisaa. Lokin luvut eivät oikein täsmänneet koneen kierroksiin ja vene oli jo edellisenä viikonloppuna tuntunut tahmealta. Tomi Hakolan kisassa ottamat kuvat sitten paljastivat pohjassa rehottavan liman. Melko amatöörimäistä mutta niin ymmärrettävää, kuka nyt kylmässä syysilmassa viitsisi venettä huoltaa?

Likaisesta pohjasta ja ilmeisesti osin myös likaisesta lokin anturista johtuen saimme näytölle 0,3-0,5 solmua pienempiä lukemia kuin piti. Meillä olikin Jannen kanssa takana uusi leikki, arvaa speed target. Kaiken ollessa kunnossa ajan venettä pääosin speeditargetin mukaan, vähintään 6.8kn on löydyttävä ja siitä yli kun laittaa kuonoa vähän alas. Tasaisessa vedessä noista luvuista tingitään hiukan höidin hyväksi ja aallokossa mennään mieluummin kuoppiin kovempaa. Sunnuntaina hommasta ei meinannut aluksi tulla mitään kun kaikki tutut kiinnekohdat targetissa puuttuivat. Vähitellen tilanteen alkoi hyväksyä ja kuoppaisessakin kelissä laitoimme targetin 6,5-6,6 knotsiin.

Tilanne oli hankala myös rikitrimmin valinnan suhteen koska selkeästi normaalit vakiot eivät olleet paikallaan. Päädyimme ajamaan keliin nähden hyvin löysällä rikillä. Valinta jota tuki myös tuulen varsin suuri range, reikien 10-11 knotsista puuskien 15-16 knotsiin.

Juuri pohjan kunnosta johtuen päivästä ei trimmien etsinnässä jäänyt juuri mitään käteen. Käytössämme oli Quantumin ensimmäisen sukupolven stuura jonka olematon mastokaari ja maksimoitu roach tarjoavat maksimaalista suorituskykyä kevyessä. Käänteisesti purje ei ole mitenkään parhaimmillaan kovemmassa tuulessa ja sen tuulirange on olemattoman pieni. Olen ajatellut että se voisi viimeisen sukupolven purjeilla olla viisi solmua samalla rikitrimmillä, mutta sunnuntaina korjasin arviotani kyllä pienemmäksi. tuulirangella tarkoitan tässä aluetta jossa vene on jollain tavalla lähellä targettejaan, rangen ulkopuolella ollaan helposti puoli solmua poissa tahdista. Reijissä meillä ei ollut tarpeeksi potkua ja korissa hekin helat olivat kannessa. Tämä on yleisestikin osoitus siitä miten erilaisia korkeintaan kaksi tuntia kestävään ratakisaan ja matkapurjehdukseen suunniteltujen purjeiden täytyy olla. Perinteisempi (ja helpoimmin trimmattava) purje olisi näissä oloissa ollut parempi.

Syysseilauksessa ajettiin ensin pitkä ratakisa. Siinä haimme vähän rytmiä ensimmäisen kryssin. Taas osoitus miten valmistautumattomia olimme, normaalisti tapanamme on ajaa line uppeja 30-40 minuuttia ennen ensimmäistä lähtöä. Siinä ajassa ehtii hakea rikitrimmin kuntoon, kokeilla ajotekniikoita eri halseille ja löytää shiftien rytmin sekä maksimiarvot. Lenssillä sitten ajelimme alemmas kuin muut opetellen työntekoa alamäkeen ja onnistuimme hankkiutumaan muutaman nopeamman (tasoitusluvun mukaan) veneen lähelle. Alamerkeillä kärsin taas hiukan ”midfleet shitistä” eli veneistä jotka sattuvat olemaan kanssamme samaan aikaan merkeillä, mutta joita vastaan emme purjehdi. Kilpailijan mieleni haluaisi hakea styyran ja sisäpaikan position, tuupata naapurit pois merkiltä ja ottaa vapaa tuuli merkille. Tasoituspurjehdus ei kuitenkaan ole samanlaista kuin vene venettä vastaan kisaaminen. Kuin golfissa purjehdit pikemminkin rataa ja kelloa vastaan. Hiekkaesteistä tulee selvitä pienimmällä aikatappiolla ja monesti se on antaa näiden mennä rauhassa pois alta kuin hyökätä kimppuun. Tietämättä edes muiden maaliintuloista veikkasin lopputuloksiksi alfa, leppis ja me. Yllättävän tiukalle se kyllä meni, jäimme leppiksestä tasoituksilla vain kaksi sekuntia. Aika jonka olisi ilman hiekkaesteitä helposti ollut nopeampi.

Toisena lähtönä oli 19 mailin saaristopurjehdus Kytöltä Mellstenille. Rata oli paras matkapurjehdus jonka muistan koskaan purjehtineeni. Ensin normaali kryssi kääntömerkille, sitten tyhjä reachi, hyvä lenssi, ja pitkä kryssi saarien välistä ylös. Kerrankin jotain mielenkiintoista eikä sporabaanaa merkiltä toiselle. Reitinvalinnassa riitti siis pähkäiltävää ja onnistuimme arpomaan kohtuullisen hyvin. Alussa hankkimamme etu tuntui hupenevan lenssillä kun takaveneet tulivat tuulen mukana kiinni, kryssin alussa sitten kaikki putkeen ja katse oli lähinnä eteen hyytyneessä Leppiksessä. Lopussa ajoimme aivan liian kevyessä rikillemme ja lopussa kukaan ei ollut jaksanut miettiä millä bloosalla slööriä ajetaankin joten runnerimme täytyi ottaa pois jarruttamasta.

Suoritus riitti tasoitusten jälkeen saaristokisan tokaan sijaan ja sitä myöden myös kokonaiskisan kakkoseksi. Tulevaisuuden kannalta testipäivä jopa yksin olisi ollut tehokkaampi tapa valmistautua tuleviin koitoksiin, mutta kyllä tämäkin selkeästi teki teamille hyvää.

Wally Cross blogspot

Medal racet tulevat tarjoamaan draamaa

Finnien medal race:a ei tänään saatu ensimmäistä kierrosta pidemmälle mutta asetelmat uusintanäytökseen tulivat selviksi.

Zach Railey taisi tietää minkälaista kohtelua Ben Ainslie hänelle oli tarjoilemassa kun yritti jahdata Beniä jo ennen starttia. Lähdön jälkeen Benny ottikin sitten Zachin pihteisinsä ja kaksikko saapui ylämerkille minuutteja muiden jälkeen.

Railey saa varmasti samanlaista kohtelua myös seuraavan kerran kun Finnien finaalia taas päästään purjehtimaan. Ainsliella on hopea jo varmistettu ja kullan ainoa uhkaaja on Railey.

Ainsleyn ensimmäinen olympiakulta kahdeksan vuotta sitten tuli vielä tiukemmassa taistossa Robert Scheidtia vastaan. Tuolloin Ben hoiteli Scheidtin ensimmäisellä kryssillä viimeiseksi, päästi brassin livahtamaan ohitseen mutta Scheidt ei onnistunut nousemaan kuin sijalle 22. , joka sitten jäi muutaman sijan kultaan vaaditusta tuloksesta. Tällä kertaa en usko Benin enää erehtyvän, Railey pysynee tiukasti otteessa läpi lähdön ja Ben ottaa kolmannen peräkkäisen kultamitalinsa.

Raileylle tilanne on todella hankala. Hänen kun pitäisi samalla puolustaa hopeamitaliaan Daniel Birgmarkia, Florentia, Cookia ja Vinseciä vastaan. Piste-eroa on taaksepäin viiden sijan verran mutta Ainslien kylmäverisyys häntä kohtaan saattaa pahimmassa tapauksessa maksaa jopa nuoren jenkin olympiamitalin. Onko Raileysta tulossa uuden medal racen ensimmäinen viaton uhri?

“At the end of the race that was abandoned, Zach and I had a little gentlemanly chat,” Ainslie kertoi. “He mentioned that he would like a silver or bronze medal, and I said to him, ‘This is the Olympics, and I can’t take any chances.”‘

Raaka-Ben on siis puhunut. Toisen näytöksen näemme sunnuntaina.

Sijoilla 3-6 medal raceen lähteville saattaa siis pudota poimittavaksi toinenkin mitali Ainslien toimesta. Tänään nähtiin miten pinnassa hermot ovat medal racessa. Birgmark ryssi startin täysin ja osui lähtöalukseen, kiertäen ylämerkin vasta kahdeksantena. Cook ja Florent taas sortuivat pumppaamaan itselleen keltaisen lipun lenssillä.

Kun Pekingin kisoista on toistaiseksi televisioitu vain luokkien avauspäivän startteja, on hommasta puuttunut draama kokonaan. Nyt päästään näyttämään finaaleja joissa todella on panosta ja syntyy keskinäisiä taisteluita mitaleista. Ei voi kuin vesi kielellä odotella ja pitää itsensä hereillä kertomaan kaikki käänteet.

Purjehdusjoukkueen kokemattomuus alkaa näkyä

Viisi päivää kisoja takana. Kisarytmiin alkaa vähitellen tottua, ylös kukonlaulun aikaan, ennen aamuruuhkaa Pasilaan, päivän lähtölistat printteristä ja “maisemaan” nauttimaan Ylen tarjoamasta aamupurtavasta. Muutto “koppiin” puoli kahdeksan aikaan, äänitasojen tarkistukset, ISAFin ja kisajärjestäjien nettisivut ruutuihin ja odottelemaan saadaanko ensimmäinen lähtö aikataulun mukaan liikkeelle vai lykätäänkö.

Rutiinin puute näkyy myös selostajan otteissa. Kun Ateenan kisojen alla oli lähes päivittäin tehnyt töitä purjehduksen ja purjehtijoiden kanssa niin nimet taustoineen tippuivat suoraan selkärangasta. Avauspäivistä on jäänyt sellainen fiilis että liiaksi on kotiläksyt jääneet tekemättä, Sari on toki hienosti kertonut taustoista tuntemiensa purjehtijoiden kohdalla mutta kyllähän selostajan pitäisi pystyä ne nimet ja tuoreimmat menestykset pudottelemaan sinne joukkoon.

Olo on lähetysten jälkeen ollut kuin juonnettavana olisi pikemminkin ollut yöradio kuin urheilukilpailu. Niin vähän lähdöissä on tuntunut tapahtuvan. Sykähdyttäviä, nopeatempoisia taisteluita kaipaisi.

Huomenna torstaina näytetään jälleen televisiolle alunperinkin suunniteltua 49er-luokkaa. Tuuliennusteen lupaillessa yli 5m/s tuultakin, voidaan huomenna päästä tekemään vähän nopearytmisempiä, “urheilullisempia” selostuksia.

Olen ollut viimeiset neljä vuotta olympiapurjehdukseen nähden täysin sivustaseuraaja. Suurimmat tapahtumat ovat kohdanneet minut enemmänkin muiden ihmisten kommenttien kautta kuin suoraan medioita seuraamalla.

Edellisiin kisoihin valmistautuessa tuntui oudolta hypätä purjehtijoita ja joukkuetta edustavan tiedottajan roolista kisoja selostajaksi. Tuntui siltä kuin mitenkään ei olisi voinut olla ulkopuolinen, objektiivisesti ja analyyttisesti suorituksia arvioiva toimittaja. Nyt tuntui siltä kuin olisin vapaa kaikkien odotuksista ja voisin halutessani kenestäkään riippumatta jakaa kriittisiäkin arvioita. No olenko jakanut? Tuntuu siltä ettei tarvitsekaan, itsekriittiset purjehtijat tuntuvat auliisti myöntävän itsekin omat virheensä. Ja valitettavan harvoinhan me pääsemme suomalaisten suorituksia televisioitavissa lähdöissä seuraamaan.

Samaan aikaan oman nauhoituksemme kanssa kakkoselta tuli ulos purjehtijaliiton puheenjohtajan haastattelu. Mitalin ja kahden pistesijan tavoite tuntui kovalta kun se aikoinaan julkaistiin, vielä kovemmalta se tuntui ennen kisoja. Kun siihen ilmoitetaan uskottavan yhden venekunnan ollessa puolessavälissä regattaa pistesijalla tuntuu se jo toiveajattelulta. Uskotaanko liitossa todellakin että nuoret purjehtijat saavat joukkohurmoksen päälle ja purjehtivat loput lähdöt selvästi yli tasonsa? Mieleen oikeastaan juolahti ettei vain näitä juttuja kukaan hiiskunut Silja Lehtisen korviin. Yli odotusten alkulähdöissä purjehtineen venekunnan otteisiin tuli ensimmäisen huonommin mennen lähdön (viidennen lähdön 8:s) jälkeen sellaista yliyrittämisen tuntua joka johti isoon virheeseen niin tiistain päätöslähdössä kuin keskiviikon ainoassakin.

Purjehdus ei yksinkertaisesti ole luonteensa puolesta sellainen laji jossa aivan puskista tultaisiin ja otettaisiin mitaleja. Lahjakaskin purjehtija tarvitsee taakseen vuosien kokemuksen huipputasolla ennenkuin onnistuu välttämään kaikki olosuhteiden ja vastustajien hänen eteensä heittämät sudenkuopat. Näissä olympialaisissa toistaiseksi “puskista” mitalitaisteluun tuntuu tulleen vain Tanskan 49er miehistö. Jonas Warrer:ia ja Martin Ibseniä ei kukaan veikannut voittotaisteluun, mutta siellä he ovat vain pisteen hallitsevien maailmanmestarien Outteridgen ja Austinin takana. Heidän paras sijoituksensa missään arvokisoissa on kahdeksas, silti heillä on enemmän maailmancupin menestystä urallaan kuin yhdelläkään mukanaolevalla suomalaisvenekunnalla.

Tapio Nirkon purjehduksessa välähdyksiä tulevasta?

Ensimmäinen päivä olympiapurjehduksia on takana. Purjehdus on siitä kummallinen laji että lajia tuntevanakin mielikuva suorituksista on rakennettava usein näkemättä suorituksia laisinkaan. Vaikka olen Tapio Nirkon uraa ja tuloksia seurannut vuodesta 2003 alkaen, en tähän päivään mennessä ollut kertaakaan nähnyt hänen purjehtivan. Enkä oikeastaan ole vieläkään “nähnyt”, niin kuin paikanpäällä voisi tapahtumaa seurata, mutta kuitenkin yhden lähdön televisiokuvan kautta.

Nuo muutamat minuutit jotka EPSin kasvatti kuvaruudussa vilahti, vahvistivat kuitenkin muiden kommenteista syntynyttä mielikuvaa Tapiosta purjehtijana. Ensimmäinen startti ei ollut aivan nappi, mutta osoitti että kaverilla löytyy tarvittavaa kanttia ottaa juuri sellaisia lähtöjä joita hän haluaa, ei sellaisia mitä muilta sattuu jäämään tarjolle. Lähtöaluksen vierestä “paalupaikkaa” ei koskaan saada vaan se täytyy käydä siitä ihan omalla halulla lunastamassa. Aivan oikeassa paikassa Tapio ei heti lähdön jälkeen ollut kun lähtölinjan vasen pää osoittautui edullisemmaksi, mutta pääsi heti vapaisiin tuuliin valitsemaan oman reittinsä ja sitä myöden mukaan kärkitaisteluun. Vanha totuus on että kärjessä on paljon helpompi pysyä kuin sinne nousta, näillä starteilla ensimmäistä pitäisi päästä toteuttamaan useamminkin.

Sen verran on pakko jossitella tuloksilla. Jos Tapion viimeisten ylämerkkien sijoitukset, 9:s ja kolmas, olisivat kestäneet maaliin asti, pitäisi Nirkko avauspäivän jälkeen hallussaan kolmatta sijaa totaalissa. Ensimmäisessä lähdössä romahdus 18:sta ei edes ollut seurausta huonosta purjehduksesta. Takana tulijat saivat vain uuden tuulen toiselta puolelta ja samoilla linjoilla johdossa purjehtineen Ben Ainslie:n kanssa tullut Nirkko joutui jyrätyksi, kaksinkertainen olympiavoittaja Ainslie putosi samassa rytäkässä kymmenenneksi. Suotta ei valmentaja Joakim Wilenius korostanut suojattinsa suorituksen hyviä puolia päivän jälkeen.

Pikkaisen on sellainen kutina että Nirkolta nähdään näissä kisoissa vielä väläyksiä sellaisesta osaamisesta joka tulevissa kisoissa poikii menestystä, täällä tasaisuus ei vielä riitä. Pusertanee itsensä kuitenkin vaikka väkisin kymmenen parhaan medal raceen.

Ajokoira selostamaan olympiapurjehduksia Ylelle

Olympiadi on kulunut nopeasti. Suhteestani Yleen alkaa tulla suorastaan vakituinen, edelliset olympialaiset katselin Ilmalan monitoreista ja kutsu selostustehtäviin kävi jälleen.

Suomalaisittain purjehduksissa kuumin peruna tuntuu olevan Multalan jääminen ulos kisakoneesta ja niinpä saan Sarin kaksiviikkoiseen urakkaan seurakseni selostuskoppiin. Ennakkotunnelma on että tällä kerralla pääsemme tarjoamaan lajin ystäville hienon katsauksen olympiapurjehduksen maailmaan ja samalla avaamaan tuota maailmaa myös muille katsojille.

Qingdaon tuulet ovat kevyitä ja epävakaisia. Tämä tekee purjehtijoiden päivästä pitkiä, samassa veneessä heidän kanssaan ovat myös selostaja ja kommentaattori. Kuvan lähetysajaksi ilmoitetaan kahdeksasta kahteen, ja veikkaukseni on että näinkin pitkä päivä tullaan olympiavesiltä televisioimaan. FST5-kanavan lähetyksessä emme kaikkea tätä näytä vaan armahdamme purjehdusjännärit välillä mm. maantiepyöräilyn ja sulkapallon maailmaan.

Oma työmme tulee vielä jatkumaan suoran osuuden jälkeen kun illan Peking tänään lähetykseen tehdään kooste ja Sari antaa kommenttinsa suomalaissuorituksista myös Urheiluruutuun.

Keräilin omaa työtäni varten linkkejä joista purjehdusten tapahtumia pystyy seuraamaan, näistä saattaa olla muillekin jännäreille iloa.

Qingdaon olympialaisten purjehduskeskuksen sivut
Suomen Purjehtijaliiton olympiasivut
Kansainvälisen Purjehdusliiton olympiasivut
Ylen Pekingin purjehdusten kisasivu

X-35 EM-kisoista Kielissä

Nyt on jo hetki toivuttu siirtokeikan ja itse regatan rasituksista. Kolme ensimmäistä yötä kotona tuli mittariin kunakin yli 12h.

Lähetin tipille huhtikuussa viestin että kielissä ollaan viiden joukossa ja “pelissä mukana” jos vain välineet antaa vauhdista myöden. No Kielissä oltiin todellakin nopeita, vauhti riitti kenelle vain. Pelissä oltiin sen verran mukana että neljäs sija lohkesi lopulta aika helposti. Nyt lähdetään sitten Köpikseen parantamaan peliä tästä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin teamille kelpo avaus ensimmäiseen kansainväliseen OD-kisaan. Oppia tuli varmasti niin radalla kuin rannassakin.

Siirtokeikka oli kyllä raskain mitä omalle kohdalleni on sattunut. Mitään ihan megakeliä ei kohdalle osunut mutta 14-28kn neljä ja puoli vuorokautta kuonoon ei ole kovin kiva kokemus kohtuu herkällä 35-jalkaisella. Siirtomiehistö kuitenkin venyi kaikkien merisairauksien, stooranvaihtojen, sateiden, rintamien ym. yli ja sai pulkan lasketun takarajan (120tuntia) puitteissa Kieliin ja ehti vielä lennoille. Bornholmia lähestyttäessä oli väsy sen verran kova että stoppi oli tankkauksen ja stooran vaihdon vuoksi pakko ottaa. Borgholmista kun lähdettiin niin rintama tuuli pari tuntia yli 30kn ja ehtiminen tuntui kaukaisemmalta taas. Tuulen asetuttu 25kn vedettiin reivattu stuura ja ORC:i ylös, kryssattiin 50 mailia ja ajeltiin yön yli koneella saarien suojassa vastatuuleen. Viimeiseksi päiväksi saatiin sitten etelätuulta ja päästiin posottelemaan 8+solmua Kieliin. Homman kruunasi sitten rusetin katoaminen. Laitoimme pakin päälle ja stooran tonttiin, latat pois. Kun piti lähteä eteenpäin niin ei ollut mitään millä mennä. Jaakko toteamaan menetys alas, latat takaisin ja purjeilla marinaan kaikkien jollien välistä.

En koskaan kysynyt kauanko eestiläisiltä meni tallinnasta mutta aika poikki he olivat ekan kisapäivän aamuna. Sämpylähän ei ikinä ehtinyt perille Tukholmasta ennen kisaa.

Maanantainakin Kielissä tuuli sitten sellaista 30solmua, joten ihan hirveästi ei harmittanut että vene oli täysin vaiheessa ja ilman rusettia. Mutta kyllä tuo pari päivää paikalla ennen regattaa on aikalailla se minimi.

Kun pulkka oli lopulta kunnossa ja uudet läsytkin oli kertaalleen saatu ylös niin ekasta kisapäivästä odottaa aina sellaista hetkellistä rauhaa. No sitä ei nyt ollut tarjolla kun tokassa startissa saku-pulkka päätti heittäytyä meidän spriidareihin ja keksi tietenkin alkaa syyttää meitä koko sotkusta. Starttihan siitä tietenkin vähän kärsi kun toinen roikkuu kyljessä kiinni ja mielellään siihen olisi vakuudeksi (ei poisheittoja) sen 360:sen tehnyt. Mutta kun näki että kaverilla stoorassa keulagastin mentävä reikä niin eihän siitä mitään hyötyä olisi ollut.

Alkuillan saikin sitten jännittää minkälainen arvontatulos jyryltä saadaan. Sakujen diski oli selviö mutta huonolla karmalla ne olisi saaneet meidät jotenkin myös ulos, keskeyttäneenä veneenä ei heillä tietenkään ollut mitään hävittävää. Vaikka itse en ehkä kehtaisi niin täyttä bs:iä käydä protestilomakkeeseen kirjoittamaan. Viidestä jyryn jäsenestä kaksi oli matchistä tuttuja umpireja joten ihan kohtuu luottavainen olo mulla kyllä käsittelyyn oli. Lopputulos oli 6-0 meille, jyry vahvisti oleellisilta osin meidän version tapahtuneesta ja selvittiin kuivin jaloin.

Ja tosiaan, kun kerran olin meidät sinne hiekkaesteeseen pelannut niin pitihän mun käydä sieltä itse meidät chippaamassa uloskin…ulkopuolisiahan siellä ei ollut kohtuu pitkää käsittelyä arvioimassa mutta kun on 12-vuotiaasta asti noissa joutunut istumaan (kova kun on pää ) niin jonkinlainen rutiini on tullut esittää ne oikeat kysymykset. Nyt voi todeta etten muista milloin olisin ollut protestikäsittelyssä häviämässä. Sanoisin etten viimeiseen 10 vuoteen.

Toka päivä alkoi pirteästi lähtövoitolla josta jouduttiin taistelemaan AVT:ä vastaan, loput kisat meni sitten pehmeämmin ja neljännessä lähdössä alkoi väsykin jo painaa.

Kolmantena päivänä olisi pitänyt saada pisteitä kiinni kärkeen. Kävi toisin ja viimeiseen päivään lähettiin odottelemaan muiden romahdusta ja ajamaan nelonen kotiin. Mati Sepp sitten ottikin sen OCS:än, mutta mehän ei sitä tiedetty joten viimeisessä naulattiin väärä vene. Ecco, Mati Sepin sijasta.

Koskaan ei ole kiva olla kakkonen, eikä nelonenkaan, mutta startti tähän maailmaan oli ihan hyvä.

Ja itselleni on ihan kristallinkirkasta miten suoritusta voi parantaa niin että nämä vastustajat jäävät taakse.

Linkki kisojen tuloksiin